Joogan antamaa...

Joogakurssin ja sitä edeltävän meditaatio- päivän jälkeen olo onkin pitkästä aikaa ollut paljon seesteisempi. Muistelin, milloin olen mahtanut saada ensimmäisen kokemukseni joogasta. Ajattelin sen olevan jopa 13 vuoden takaa Anne Nuotion kurssilta. Astanga- joogan intensiivi kurssi jätti jälkeensä aloittelijalle jumiutuneet lihakset. Yrittämistä lienee ollut silloin enemmän ja antautuminen joogalle oli hukuksissa. Mieli menee minulla usein kehon tarpeiden edelle, niin varmaan tekee muillakin että mieli laukkaa kehon ulkopuolella vailla päämäärää.

Armollisuus omaa kehoa kohtaan unohtuu, kun joogasta tulee tekemistä, jota se tietysti alkuun on. Hetken hiljaisuus ennen joogaharjoitusta antaa minulle oivan mahdollisuuden kuunnella oman kehon tilannetta, mitkä ovatkaan sen hetkiset tarpeet harjoitusta varten. Joogaharjoituksen alussa olen ottanut tavakseni venytellä ja vanutella raajoja sekä keskivartaloa lempeästi, kääntelen päätä hitaasti savasanassa (selinmakuu asento) puolelta toiselle ja näin saan selville mikä kehon osa tarvitsee sillä hetkellä hoitoa tai mahdollisesti hierontaa.

Kun antautuu joogaharjoitukselle, saa siitä juuri itselleen siihen hetkeen tarpeellisen hoidon. Joogan sanotaankin olevan ikivanha itsehoitomenetelmä. Usein huomaan olevani lähes samanlaisen joogaohjelman äärellä, koska stressi- ja jännitystilat tuntuvat tietyissä lihaksissa uudelleen ja uudelleen Säännöllisellä harjoituksella pystyn tasapainottamaan tilaani ja näin vältyn suuremmilta ongelmilta ja sairauksilta. 

Hatha- joogaan törmäsin sattumalta Jyväskylässä kansalaisopiston kurssilla...vai onko sattumaa olemassa? Kaikella on tarkoituksensa, näin ymmärrän. 

Sain siitä kurssista paljon, opin hellittämään pikkuhiljaa, ymmärsin jotain, opin tekemään, opettelin liikkeet, samalla oli huomioitava hengityskin...monta tarkkailtavaa asiaa itsessäni...

Suomen Joogaopistolla sain olla ohjatussa ryhmässä pitkästä aikaa. Annoin itselleni mahdollisuuden toteuttaa vielä enemmän omanlaiseni harjoituksen juuri niistä lähtökohdista, jotka olivat sillä hetkellä erittäin tarpeellisia. Touhukkaan päivän lomassa lasten leirillä tunnin joogaaminen auttaa minua huomaamaan väsymyksen kehossani. Päätin herätellä rakasta, elämäni mittaista kumppania hieman virkeämpään tilaan omalla totutulla tyylilläni, kollegani virittämin siivin, kunnioittaen hänen suunnittelemaa upeaa tuntia. Hienoja hetkiä olivat kaikki itselleni antamat tauot dynaamisten liikkeiden välissä. Nautin suunnattomasti sen hetken tuomasta levollisemmasta tilasta, jonka pieni tauko antoi. Vaivuin tilaan, jossa ohjaajan ääni sulautui taustalle, kuulin, mutta en kuunnellut, olin kehossani tyytyväinen.

Vastaanottavainen tila, mieli myös, niinpä havahdun takaisin joogasaliin kun lapseni tuli täysin äänettömästi äitinsä vatsan päälle, hänelle turvalliseen paikkaan. Lapsen keho muistaa sen kohdussani ollessaan, lapsi pääsee lähelle äitiään, sydäntä, jonka ääni on tuttu. Hän tankkaa tarpeensa ja lähtee joogasalista yhtä äänettömästi kuin oli sinne saapunutkin ja minä jatkan oikealle kyljelleni avaamaan sydäntäni. 

Rintakehän avaaminen tuntuu hyvälle, koska hengitän...

Joogaleirillä lasten ja aikuisten yhteinen hierontapiiri rauhoittaa lasta valmistautumaan nukkumaan. Kosketushoito toimii aina hyvin, koska se on ihmisen luontainen lähes välttämätön tarve, että saa hierontaa tai kosketusta lähimmäisiltään tai ammati hierojalta. Hieronta sai monet hartiat kevyiksi, irti ylimääräisistä taakoista. Lapselle ja aikuisellekkin luotettava kosketus voi saada aikaa merkittävän turvallisuuden tunteen, näin käsien kautta välittyvä parantava voima lisää kehotietoisuutta sekä uskoa itseen.

Luulen jooganneeni jo varhaisessa nuoruudessani useinkin. Aktiivisen urheilun lomassa kehon huolto oli tarpeellista ja minulla oli siihen luontainen säännöllinen tarve. Usein tein pitkiä venyttely sarjoja käyden läpi koko kehoni.. Venyttelin intuitiivisesti mitä milloinkin tuntui hyvälle. Muistelin, että keskimäärin viikoittain käytin siihen aikaa 45-60 min. kerrallaan. Sen jälkeen oloni oli samankaltainen kuin kuin nyt opiskeltuani jooganopettajuutta joitakin vuosia, ryhdikäs, terveellinen, rauhallinen...siksi halusin sitä aina uudelleen ja uudelleen. Pysyin hengissä ja annoin aikaa itselleni, taukoja, vastaanottamista.

On se niin hienoa huomata, lainatakseni erään jooga kurssilaisen sanoja: "Taukoja vartenhan täällä ollaan". Lieneekö ollut mielessä pitkän viikon aikana välitunnit ja ruokatauko ;)

Nataraja- asana, Tanssija

Kohti joustavampaa elämää!

-Mari-

Tuumasta toimeen!

Blogikirjoitukseni on ollut aluillaan jo jonkin aikaa, mutta jotkin tekosyyt ovat estäneet kirjoittamasta. Kirjoitettuani ensimmäisen version, tuumailin sitä muutaman päivän ja totesin etten ollut tyytyväinen tuotokseeni. Deletoin kaiken ja päätin alkaa alusta. Viimeisimmistä päiväkirja tarinoista on jo jokunen vuosi, joten kirjoittaminen vaatinee alkuun pientä herättelyä. Odotan innolla flow-ilmiötä joka veisi eteenpäin. Parasta lienee odottaa odottamatonta.

Aiheet heittelevät laidasta laitaan. Ajatuksena, että kirjoitan elämästä, arjesta, luonnosta, liikunnasta, terveellisestä ruuasta, työstäni, joogasta, hieronnasta, vyöhyketerapiasta, joogahieronnasta, kohtaamisista, kasvihuoneeni kukoistajista, rakkaudesta, vihasta, unesta, meditaatiosta. Lista on loputon, mutta mielenkiintoinen. Luulen, että vietettyäni kesä-heinäkuun vaihteen meditaation ja lastenjoogan parissa, saan lisää intoa ja sisältöä kirjoitukseen. Epäsäännöllisen säännöllisesti tämä lähtee etenemään, kunhan vain muistan havainnoida hetkiä.

Tämä hetki tuntuukin jo paljon hienommalta kuin se ensimmäisen luonnoksen kanssa. Pysähdyn paikalleni keittiön pöydän ääreen ja luomisen tuska hieman kaikkoaa. Asiat alkavat rullaamaan ja elämä kantaa. Metsäntähteä odottaa sauna, siellä kantavina voimina toimivat monet elementit, tuli, vesi, ilma, maa, näistä vesi minut uudistaa ja elvyttää.

-Mari-